sunnuntai 9. marraskuuta 2014

onnea isi!

Perinteiseen isänpäivätapaan luin läpi kaksi vuotta sitten isänpäivänä kirjoittamani postauksen, ja yhtäkkiä iski valtava ikävä isiä. Ikävä isiä, joka ostaa kotikodin jääkaappiin valmiiksi graavilohta joka kerta, kun olen menossa Ouluun. Isiä, joka neuvoo puhelimen kautta lampun sokeripalan asennuksessa ja soittaa vielä uudelleen perään muistuttaakseen jostain perusasiasta. Isiä, joka pesi pyytämättä kotini ikkunan, kun oli käymässä Helsingissä ja olin päivän poissa. Isiä, joka inhoaa sairaaloita mutta tuli siitä huolimatta kesällä joka päivä osastolle katsomaan leikkauksesta paranevaa tytärtään.

Isiä, joka on tyttärelleen aina ja ikuisesti täydellä rakkaudella lausuttuna isi – ei tylsästi isä tai iskä tai varsinkaan stadilaisittain etäiseltä kuulostava faija.

aIMG_0285
aIMG_0278

Oikein hyvää isänpäivää, isi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti