lauantai 22. marraskuuta 2014

no excuses

Eilen aamulla sängystä nouseminen oli harvinaisen vaikeaa. Olin jo illalla psyykannut itseni nousemaan seitsemältä kuntosalille, käynyt valmiiksi läpi kaikki mahdolliset tekosyyt ja sitten kumonnut ne. Siitäkin huolimatta kellon soidessa painoin torkkua ja vakuutin itselleni, että "ansaitsen vähän pidemmät yöunet" ja "voisin kerrankin testata iltatreeniä". Kahdenkymmenen minuutin torkkutaistelun jälkeen ryömin viimein peiton alta, mutta vielä senkin jälkeen pariin otteeseen teki mieli kaatua takaisin sänkyyn ennen kuin sain salivaatteet päälle ja itseni ovesta ulos. Heräämisen tuska unohtui kuitenkin heti, kun laitoin kuulokkeista soimaan tällä viikolla tehosoitossa olleen Gwen Stefanin Baby don't lie -biisin ja kiipesin crosstrainerille.

Menossa on kolmas treeniviikko ja on pakko myöntää, etten ole ehtinyt tai jaksanut salille niin usein kuin olisin halunnut. Viime viikolla liikunta jäi yhteen säälittävään salikertaan, mutta juuri sen vuoksi olen oikeastaan vielä ylpeämpi tämän viikon jo tähän mennessä kahdesta treenistä: melkein viikon tauon ja säännöllisen rytmin katoamisen myötä olisi ollut helppo luovuttaa vaivihkaa. Haluaisin pitää viikonloput treenivapaina (lähinnä koska silloin ei löydy samanlaista loogista rutiiniaikaa salilla käymiseen kuin arkiaamuisin), mutta tänään ajattelin poikkeuksellisesti raahata itseni salille, jotta pääsen 3-4 viikottaisen salikerran tavoitteeseen! Saa nähdä, millaisia traumoja viikonloppuruuhka aiheuttaa lähes tyhjään kuntosaliin tottuneelle...

motivation2
1 2 3 4 5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti