sunnuntai 2. marraskuuta 2014

lauantaibrunssi @ trattoria sogno

Viikonloppu ja sen myötä marraskuu alkoi harvinaisen mukavissa merkeissä, kun suuntasin Reetan kanssa eilen aamulla elämäni ensimmäiselle brunssille. Hyvän kuuloisen lauantaibrunssin löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi jopa Helsingissä, mutta loppujen lopuksi päädyimme arpomaan Café Cardemumman ja Trattoria Sognon välillä. Cardemummassa olisi ollut tarjolla hieman varsin perinteinen brunssikattaus, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti Trattoria Sogno, jossa sai valita pöytiin tarjoiltuna kaksi kylmää ja kaksi lämmintä ruokalajia. Lisäksi pakettiin kuului tuoremehua, kahvia tai teetä, jälkkäri sekä tietysti focacciaa, kun kerran italiaisessa ravintolassa oltiin!

aDSC_1035

Menun kaikki vaihtoehdot kuulostivat herkullisilta, mutta päädyin tilaamaan alkuun italialaisia juustoja ja viikunaa sekä parmankinkkua ja marinoituja sieniä. Lämpimistä vaihtoehdoista valitsin pitkän arvonnan jälkeen lempilihaani karitsaa ja juustognoccheja sekä tryffelirisottoa. Myös Reetan lautaselle päätyi juustoja ja risottoa, mutta myös paahdettua quartirolo-juustoa salaatin kera sekä ylikypsää ankkaa ja karamellisoitua kurpitsaa. 

Pehmeä karitsa oli herkullisinta, mitä olen syönyt aikoihin, mutta myös juustot ansaitsevat erityismaininnan tältä normaalisti useimpien juustojen suhteen nyrpistelevältä neidiltä! Tryffelirisotto puolestaan oli risotoksi erinomaista ja sopi täydellisesti yhteen niin karitsan kuin parmankinkunkin kanssa. Heikoimmaksi valinnaksi osoittautui parmankinkku, jota oli annosteltu sen suolaisuuteen nähden aivan liikaa. Pöydän toisella puolella Reetta koki ruokaorgasmeja ankka-annoksen kanssa (millä tuurilla brunssimenulle sattuu meidän molempien lempilihaa?), ja teki pelivedon valitessaan muuten täyttävien eväiden rinnalle kevyemmän salaatin.

aDSC_1039
aDSC_1047
aDSC_1036

Uskomattoman hyvän ruoan lisäksi rakastuin Trattoria Sognon tunnelmalliseen miljööseen. Voisin sisustaa omankin kotini samaan tyyliin: lämpimillä sävyillä, tummalla puulla, viinilaatikoilla päällystetyllä seinällä ja etikettitapetilla! Perinteisempiin brunssipaikkoihin verrattuna Sognossa oli ihanan rauhallinen tunnelma, mikä varmasti osaltaan selittyi pöytiintarjoilulla – pöydästä ei tarvinut nousta itse hakemaan ruokaa, eikä kukaan rampannut jatkuvasti ohitse. Heti alkuun pöytään tuotiin mehu, kahvi ja tee sekä focaccia, eikä ruokiakaan joutunut odottelemaan liian pitkään. Mukavan oloinen tarjoilija kävi aina välillä täyttämässä kahvi- ja teemukeja ja tarkistamassa, että ruoka maistuu. Meillä kävi siinäkin mielessä hyvä tuuri, että kahden hengen pöydät oli sijoiteltu ravintola rauhallisimpiin nurkkiin (potentiaalinen treffiravintola!), joten saimme istua ylhäisessä yksinäisyydessä pöytien täyttyessä lähempänä ikkunoita toisella puolella ravintolaa.

aDSC_1023
aDSC_1067

Jälkkäri vaihtelee ilmeisesti joka viikko, eikä sen tarkempaa sisältöä ollut mainittu etukäteen missään. Raikas appelsiinimascarpone-vaahto kruunasi parin tunnin herkkuhetken, eikä mikään raskaampi jälkiruoka olisi varmasti enää mahtunutkaan vatsaan. Kaiken kaikkiaan lauantaibrunssi Sognossa ylitti kaikki odotukset, jotka olin jo ennakkoon nostanut varsin korkealle! Onneksi brunssia tarjoillaan vain lauantaisin, eli jatkossa ainakin sunnuntaibrunsseilla joudun kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja. Vihjasinkin jo parille kaverille, että tästä alkaa yhteinen brunssiharrastus...

aDSC_1061
aDSC_1069 
Kolmas, kuudes ja viimeinen kuva minun kuvaamiani, muut otti rakas brunssiseurani Reetta Kvist.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti