maanantai 3. marraskuuta 2014

aamuajatuksia

Huomenta ja terveisiä pitkiin aikoihin ensimmäisen aamupalani ääreltä! Kerroin lokakuun alussa orastavasta aamuihmisyydestäni, mutta auringon noustessa koko ajan myöhemmin pimeyteen herääminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Eilen päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja laitoin kellon soimaan seitsemältä tänä aamuna. Ihan putkeen ei herätys mennyt, sillä ryömin peiton alta vasta varttia vaille kahdeksan... Viidennen torkkusoiton kohdalla hyväksyin etten yksinkertaisesti kykene kaivautumaan lämpimän peiton alta heti ulos, mutta muutaman minuutin some-selailun jälkeen olin jo henkisesti huomattavasti valmiimpi uuteen päivään. Herääminen on selkeästi taktiikkalaji.

aDSC_1127a

Aiemmin ruokapöydättömässä kodissa aamiainen olisi tarkoittanut syömistä sängyssä seinään tuijotellen, mutta viikonloppuna löysin viimein yksiööni tarpeeksi pienen pöydän ja kiikutin sen eilen kaatosateessa kotiin lähellä asuvan, entisen omistajan luota. Aamulatten hörppiminen ja parin ruisleivän naposteleminen tuntuu huomattavasti houkuttelevammalta ajatukselta, kun sen voi tehdä uuden pöydän äärellä – kynttilänvalossa ja hiljalleen heräilevää Töölöä ikkunasta katsellen. Asettelin vielä muutoin suht käyttämättömänä olleen lisälämpöpatterin pöydän viereen, jotta lämpimän peiton alle jääminen ei tuntuisi tulevina aamuina täysin ylivertaiselta ratkaisulta.

aDSC_1012
aDSC_1018

Aamuihmisyys ei toki ole mikään itseisarvo, vaan aikaisemman heräämisen tarkoituksena olisi juurikin ehtiä syömään aamiaista sekä aloittaa aiemmin kirosanalta tuntunut harrastus: aamusali. Nyt jos koskaan on hyvä aika aloittaa, sillä kuntosali sijaitsee näköetäisyydellä kotoani ja sain viime viikolla kuukauden ilmaisen Unisport-jakson, jonka käyn tänään aktivoimassa. Toki salilla voisi käydä iltaisinkin, mutta suoraan työpäivän jälkeen haluan vain kotiin syömään ja kerran kotiin päästyäni mikä tahansa muu suht hyödyllinen tekeminen on hyvä tekosyy olla lähtemättä salille.

Aamuliikunta voisi piristää pimeänä aikana paitsi fyysisesti myös psyykkisesti, kun useampi päivä viikossa alkaisi tekemällä ihan oikeasti jotain ja hoitamalla "velvollisuuden" pois alta. Onneksi töihin tarvitsee mennä halutessaan vasta kymmeneksi ja salikin aukeaa vasta seitsemältä, joten ihan aamuyöstä uuden harrastuksen takia ei sentään tarvitse herätä. Ajatustasolla huikea suunnitelma pitäisi saada toteutukseen ensimmäisen kerran huomisaamuna, saa nähdä miten käy!

aDSC_1013

Uusiin, upeisiin aamurutiineihini (joista puolet on toteutettu ensimmäisen kerran tänä aamuna ja puolet on vasta ideatasolla...) kuuluu myös Monankin blogissaan hehkuttaman omenasiiderietikkajuoman hörppiminen, minkä aloitin jo viikonloppuna. Normaalisti karsastan ajatusta kaiken maailman superfoodeista, jotka korjaavat ongelmat niin jaksamisen, ruoansulatuksen, ihon ja hiusten kuin painonhallinnankin suhteen kerralla, mutta jostain syystä tästä innostuin! Todennäköisesti hapan juoma ei paranna puoliakaan tuosta listasta, mutta jos placebovaikutus tekee aamuistani edes hieman onnellisempia niin olen tyytyväinen. Jos kuitenkin alan tosissaan uskoa sokeasti kaikkiin luvattuihin vaikutuksiin, saatte vapaasti suorittaa intervention.

Nyt suuntaan suihkuun ja siitä töihin käymään läpi perjantai-iltapäivällä kirjoittamaani kilometrin mittaista to do -listaa. Ihanaa maanantaita kaikille ainakin täällä Helsingissä sateisesta säästä huolimatta!

Kuvat ensimmäinen poislukien ottanut Reetta  Kvist.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti