torstai 29. toukokuuta 2014

kemer

Huh, reissusta on viimein palattu ja vähitellen palauduttukin! Viikko koostui pääasiassa uima-altaalla makoilusta ja muuten vain rentoutumisesta. Pari kertaa pyörähdettiin keskustassa syömässä ja yhtenä iltana käväistiin pienellä porukalla Kemerin yöelämässä (eli toisessa kaupungin kahdesta valtavasta yökerhosta), mutta muuten aika kului meidän luksusvillalla hengatessa. Kamerasta ja kännykästä löytyi yhteensä vajaa kuusikymmentä kuvaa koko viikolta, ja niistäkin suurin osa on viimeisenä päivänä kauppareissulla otettuja maisemafotoja, mikä osaltaan kertoo loman aktiviteettitasosta.

Vaikka ihan hirveästi ei viikon aikana nähty paikallista kulttuuria, se vähäkin aiheutti tällaiselle prinsessalle lievän kulttuurishokin – enkä muuten ollut ainoa. Naurettiinkin matkan aikana useampaan otteeseen, että viisitoista aikuista ihmistä lähti reissuun, eikä yksikään ottanut etukäteen selvää kohteesta tai kulttuurista...

12.06.55

Jo minibussimatka lentokentältä villalle oli yksi seikkailu: kielitaidoton kuski ei sanonut matkan aikana sanaakaan, ei halunnut vilkaista meidän kirjoittamaa osoitelappua ja ajeli suvereenisti kaistaviivojen päällä. Bussissa oli vähintään 35 astetta lämmintä ja kuski jutteli puhelimessa suurimman osan matkasta – ilmeisesti onneksi kuitenkin bussifirman jonkun toisen työntekijän kanssa. Seurailin tienviittoja paniikissa ja kiitin kaikkia mahdollisia jumalia joka kerta, kun bussi jatkoi risteyksistä oikeaan suuntaan kohti Kemeriä. Muutaman kerran kuski pysähtyi kysymään neuvoa ohikulkijoilta ja loppumatkasta vuokravillan yhteyshenkilö neuvoi kuskin puhelimitse perille, mutta parin tunnin bussiajelun jälkeen päästiin viimein villan pihaan. En muuten muista ihan hetkeen olleeni mistään yhtä helpottunut.

IMG_4986b
IMG_4984a

Ensimmäinen ilta oli yhtä tunnevuoristorataa, sillä ahdistavan bussimatkan jälkeen villan näkeminen aiheutti spontaaneja riemunkiljahduksia. Lomakohde oli toki valittu hulppeimman huvilan perusteella, mutta todellisuudessa paikka oli vielä kuviakin huikeampi!

Pikaisen asettumisen jälkeen lähdettiin puolenyön jälkeen etsimään ruokaa ja löydettiinkin lähiseutujen ainoa siihen aikaan avoinna oleva paikka: hellyyttävä pikkuleipomo ihan villan vierestä. Loppuviikon ajan sieltä ostettu leipä muodosti melkein puolikkaan ruokaympyrästä, sillä turkkilainen ruokakulttuuri oli lievästi hämmentävä. Pienissä marketeissa ei ollut valikoimaa nimeksikään, ja kaikki villalla tehdyt ateriat koostuivat lopulta kanasta, kasviksista ja riisistä. Niitä ja paria ravintolailtaa lukuun ottamatta viikon ruokavalio oli siis pitkälti vaaleaa leipää, vaaleaa leipää ja vielä vähän vaaleaa leipää. Kroppa sopeutui pullamössön mässyttämiseen yllättävän hyvin, mutta lähiaikojen vehnäkiintiö on kyllä nyt täynnä.

13.16.52

Yleisen kielitaidottomuuden ja hämmentävän ruokakulttuurin lisäksi Turkissa yllätti alkoholipolitiikka: kaikista kaupoista ei saanut edes bisseä, muita mietoja ei ollut myynnissä missään ja viinien sekä väkevien hintaluokka oli sama kuin Suomessa. Viimevuotisen Espanjan-reissun ja euron viinipullojen jälkeen juomisen suoranainen vaikeus aiheutti lieviä kriisejä, ja lopulta koko porukka joi käytännössä pelkästään lähimarketin halvinta punkkua. Pullamössöä ja punaviiniä siis.

IMG_5027a
13.16.15
IMG_4995a

Kaikesta valituksesta ja vinkumisesta huolimatta loma oli kaiken kaikkiaan ihana. Parhaassa mahdollisessa seurassa seikkailuista ja hämmennyksen aiheista selvittiin nauramalla, ja loppujen lopuksi kaikki vastoinkäymiset olivat suhteellisen pieni osa koko lomaa. Sää oli yhtä päivää lukuun ottamatta täydellinen aurinkolomalle eli reissu täytti kaikki vaatimukset ja hieman enemmänkin! Tosiasia kuitenkin on, että Turkkiin meikäläistä ei saa enää palaamaan, ellei kyse ole all inclusive -lomasta viiden tähden hotellissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti