perjantai 16. toukokuuta 2014

dreams come true

Tänään kävin allekirjoittamassa työsopimuksen. Aloitan elokuun loppupuolella KY:n tiedottajana eli työssä, josta olen haaveillut kaksi vuotta ja johon en koskaan uskonut pääseväni. Olin jo alkuvuodesta päättänyt, että antaa olla ainakaan tänä vuonna en hae, mutta sitten eräänä vähemmän selvänä yönä laivalla kaverit, no, käskivät hakemaan. (Hyvät ystävät tunnistaa muun muassa siitä, että he uskovat sinuun silloinkin, kun itse et siihen kykene.)

Ensin päätin hakea ihan vain hakuprosessista saatavan kokemuksen ja ystävien mielenrauhan vuoksi, sitten aloin enemmän tai vähemmän salaa haaveilla tulevasta syksystä unelmatyössäni. Kun hakuaika viimein alkoi, halusin työtä jo niin paljon, että teki melkein fyysisesti kipeää, ja uskoin oikeasti omiin mahdollisuuksiini. Kävin juttelemassa nykyisen tiedottajan sekä hallituksen viestintävastaavan kanssa, käytin tunteja Prezi-hakemuksen askarteluun ja jännitin työhaastettelua enemmän kuin Kauppiksen pääsykokeita silloin joskus.

Viime viikolla sain sitten puhelun: kaikkien hakijoiden joukosta juuri minut halutaan siihen työhön.

dreamcometrue2

Huonot uutiset ja vastoinkäymiset eivät koskaan tule yksin vaan suoranaisena vyörynä, mutta ilmeisesti myös hyvillä uutisilla ja onnenkantamoisilla on sama tapa. Samana päivänä kun sain tietää uudesta työstäni, ylioppilaskunnan asuntojonot tekivät valtavan loikkauksen eteenpäin. Yhtäkkiä olenkin saamassa alkusyksyllä unelmatyön lisäksi myös unelma-asunnon ihan KY:n vierestä!

Ensi syksynä elämä siis muuttuu siis varsin radikaalisti. Koko vuoden aikana käyn koulua vain parin kurssin verran, kun muuten aika kuluu hämmentävän aikuiselta kuulostavasti kokopäivätyössä. Uudet haasteet jännittävät hyvällä tavalla, enkä ole koskaan odottanut tulevaa syksyä yhtä paljon kuin nyt; pääsen tekemään kiinnostavia oman alan töitä, joita missään muussa organisaatiossa ei taatusti tämän ikäisenä pääsisi tekemään. Lisäksi lähes kaikki työkaverit ovat ihan huikeaa porukkaa, osa nykyisiä ja loput toivottavasti tulevia ystäviä.

Ja niin, pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen on helppoa ryömiä kotiin parinsadan metrin päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti