torstai 17. huhtikuuta 2014

deittailusäännöt hukassa

Maaliskuun lopussa liityin Tinderiin. Mobiilideittiappia oli kehuttu Cosmossa, blogeissa hehkutettiin Tinder-treffailun tekevän arjesta jännittävämpää, ja kaverin kaveri oli löytänyt sitä kautta jonkun ihan fiksun oloisen tyypin. Miksipä siis ei? Parissa päivässä löysin kasan matcheja ja juttelin parin jätkän kanssa. Sitten Teekkari aloitti keskustelun, ja seuraavana iltana oltiinkin jo ekoilla treffeillä.

alessandra_ambrosio7

Fakta on, että eihän Suomessa kukaan käy treffeillä. Tavataan jossain, hengataan vähän kaveriporukassa tai toisen kotona ja ohops, kohta ollaankin jo parisuhteessa. Minä tai Teekkari ei kumpikaan ollut ehditty käydä vielä muilla Tinder-treffeillä, joten molempien aiempi treffikokemus oli pyöreä nolla. Oltiin sitten molemmat sopivan pihalla siitä, miten tässä nyt kuuluu toimia. Tavallaan helpottavaa, eipähän ollut liikaa paineita.

No, ekojen treffien jälkeen ollaan nyt tavattu toisenkin kerran ja jutellaan käytännössä päivittäin. Suomeksi sanottuna ollaan siis äärimmäisen epäselvässä välitilassa. Muutaman vuoden sinkkuilun, outojen kaverisäätöjen ja sen sellaisen jälkeen säännöt tällaiseen ovat täysin hukassa.

alessandra_ambrosio4

Kuka tarjoaa?

Ekoilla treffeillä molemmat maksoivat omat osuutensa, ja sen luona vietettyä iltaa varten Teekkari tietysti osti viiniä ja ruokatarvikkeet. Yksinkertaista ja selkeää. Sitten se ehdotti Casinon A Night in Hollywood -show'ta, ja meikäläinen tipahti kärryiltä. Jos kaksien treffien jälkeen ollaan menossa kolmen ruokalajin illalliselle, kenen lompakkoa ilta verottaa? Onko törkeää ja epänaisellista tarjoutua maksamaan itse, vai onko se kenties ollut koko ajan oletuksena? Ja entäs jos mies maksaa? Jos jään automaattisesti velkaa loppuillan Sirkus Finlandia -tason akrobatiatemput ja Cosmon kuumimpien vinkkien toteuttamisen, onnistun taatusti stressaamaan muuten ihanan illan täysin pilalle.

alessandra_ambrosio11

Missä vaiheessa ollaan exclusive?

Koska Suomessa ei treffailla, meillä myöskään harvemmin pyöritellään useampia kuvioita yhtä aikaa. No entäs jos treffaillessa taustalle on puolivahingossa jäänyt toinen säätö? Missä vaiheessa se kuuluu aktiivisesti lopettaa? Entä onko oletuksena se, että treffaillessa molemmilla on todennäköisesti muitakin kuvioita vai että ei ole? Oma randomsäätö alkaa onneksi olla muutenkin paketissa, joten enää ei tarvitse pelätä toisen osapuolen tunteiden loukkaamista. Sehän siitä puuttuisikin, että kesken toisen tarjoaman kolmen ruokalajin illallisen kävisi ilmi, että pyörittelen tässä paria muutakin kuviota ihan varmuuden vuoksi...

Miten kauan on okei olla epävarma?

Ekoista treffeistä on nyt kohta kolme viikkoa. Kiitos täpötäyden kalenterin sen jälkeen ollaan ehditty tosiaan tavata huiman yhden (1) kerran, eikä tämäkään viikko näytä yhtään paremmalta. Parin illan ja FB-keskustelujen perusteella en rehellisesti sanottuna tiedä, toimiiko tämä. Onko väärin olla epävarma omista fiiliksistä näin pitkään, kun toinen on selvästi täysin kiinnostunut? Olisiko homman pitänyt olla selvä ensikohtaamisesta lähtien vai voiko sitä oikeasti koskaan tietää? Teini-ikäisenä oli sallittua soutaa ja huovata omien tunteiden suhteen, mutta nyt parikymppisenä ja etenkin toisen ollessa vielä muutaman vuoden vanhempi pitäisi kai edes yrittää tietää, mitä tahtoo elämältä ja parisuhteelta.

alessandra_ambrosio12
alessandra_ambrosio3

Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin olisin palannut pohdintojeni kanssa lukioaikojen ihmissuhdedraamoihin. Vaikka paljon on samaa, jokin on onneksi muuttunut – nimittäin minä. Osaan kysyä Casino-illan maksupolitiikasta ja kertoa etten halua jäädä mitään velkaa. Osaan lopettaa muut kuviot ajoissa, etten loukkaa toista (tai kolmatta) osapuolta. Osaan myös myöntää itselleni ja muille, etten ole ihan varma, enkä siis satuta ketään ryntäämällä parisuhteeseen tai mihinkään muuhunkaan ennen kuin se on varmasti oikea ratkaisu. Vielä kun onnistuisin siirtämään teoriaosaamisen käytäntöön. (Ja hei, jos joku tietää mikä on kasinon pukukoodi, niin nyt on juuri oikea aika valaista tietämätöntä!)

Kuvat: Alessandra Ambrosio & Rodrigo Santoro by Eric Guillemain for Vogue Brazil December 2011, täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti