maanantai 31. maaliskuuta 2014

onnellisuudesta

Viime päivinä olen ollut suorastaan hämmentävän onnellinen. Kaikki alkoi torstaina, kun yhdelle päivälle sattui kasa huiman hyviä sattumia: sain töistä leffalippuja hyvän asiakaspalautteen takia, sovin elämäni ensimmäiset treffit, kuulin pääseväni syksyllä hyvin suurella todennäköisyydellä unelma-asuntooni ja päätin uskaltaa hakea haaveiden työpaikkaan. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä onnea ja hymyä, vaikka oikeastaan mitään kovin erityistä ei ole tapahtunut. Treffit toki menivät hyvin ja alusvaateostoksilla kaikki rintsikat olivat sopivia (jälkimmäisen tilanteen vaikutusta naisen onnellisuuteen ei sovi vähätellä!), mutta muuten syytän pirteydestä lähinnä aurinkoa ja keskimääräisesti stressittömämpää elämää.

IMG_4909a

Loppuviikosta edessä häämöttää tokat treffit ja ensi viikolla on tenttiviikko, joten oikeastaan hyvinkin moni asia voi mennä nopeasti pieleen. Uudet tulevaisuudensuunnitelmat voivat kaatua kuukauden sisällä ja saattaa olla, että kaikesta huolimatta joudunkin talon peruskorjausta pakoon teekkarisoluun unelmakotini sijaan. Joku hieman negatiivisempi ihminen sanoisi, että tämänhetkinen intoilu ja lähes ylitsepursuava onnellisuus on siis käytännössä täysin turhaa ja perusteetonta. Pessimisti ei ehkä koskaan pety, mutta ei pääse myöskään nauttimaan hyvien asioiden odottamisen ilosta.

IMG_4906a
IMG_4915a
Ostin kasan kauniita alusvaatteita, kun kerrankin löysin sopivia ja olen niistä (ylläriylläri) onnellinen.
Olen aina elänyt tunneskaalan äärirajoilla: osaan olla innoissani ja onnellinen jopa naurettavan pienistä asioista ja petyn ennakko-odotuksista riippumatta, jos jokin menee pieleen. Olen itkenyt, kun ystävä on joutunut perumaan pitkään odottamani kahvihetken ja kun oikea koko unelmakengistä on myyty kaupassa loppuun. Vastapainoksi voin intoilla pienestä materialismihankinnasta päiväkausia, muistella vielä viikonkin kuluttua bussin ikkunasta näkemääni maailman upeinta auringonlaskua tai olla päivittäin onnellinen kauniista koti-kaupungistani. Asia ei toki edes ole tietoisesti päätettävissäni, mutta elän silti mieluummin sopivassa tunne-vuoristoradassa kuin tasaisen tylsää tunne-elämää. Todellakin worth it.

1 kommentti:

  1. Pienistä iloista arkisissa tilanteissa koostuu onnellisuuden perusta, ihan jo tieteellisestikin. Ihana kuulla että sulla on ollu viimeaikoina hymyä huulilla :)

    VastaaPoista