lauantai 8. syyskuuta 2012

helsinki-elämä

Snapshot_20120823_55a

Tällä viikolla olen ehtinyt kahtena päivänä käydä kotona muutenkin kuin vain nukkumassa. Kamera on pyörinyt joka päivä laukun pohjalla, mutta yhtä ainoaa kuvaa ei ole. Olen oppinut valtavan määrän Kauppiksesta, etkoillut, jatkoillut ja kätellyt ihmisiä enemmän kuin presidentti itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Olen oppinut nopeimman reitin kotoa koululle ja KY-talolta rautatieasemalle – juuri muuta en olekaan Helsingistä ehtinyt vielä nähdä. Olen tuskaillut ajatusta pesemättömistä tiskeistä ja muista hoitamattomista kotihommista, kunnes tajusin ettei tiskejä voi olla ellei ole ehtinyt syödä kotona.

Snapshot_20120823_25a

Olen tuijottanut hölmön onnellisena taivaan valaisevaa ilotulitusta, reivannut tanssilattialla kunnes jalat huusivat hallelujaa sekä kiinnostunut vaikka minkälaisista opiskelija-aktiviteeteista. Välillä olen kuitenkin itkenyt stressin, ikävän ja yksinäisyyden takia. Olen jutellut äiskän kanssa puhelimessa varmasti enemmän kuin koskaan kotona asuessani, ja niinä muutamina hetkinä jolloin suunniteltua ohjelmaa ei ole ollut, olen kutsunut itseni sen ainoan täällä asuvan ystäväpariskunnan kotiin teelle. Välillä ahdistus on vienyt ruokahalun ja saanut heräilemään öisin parin tunnin välein, ja hetkittäin todellisuus iskee vasten kasvoja ja tajuan yhtäkkiä olevani yksin täysin vieraassa paikassa täysin vieraiden ihmisten keskellä. Uusi elämä ja täysin puhtaalta pöydältä aloittaminen on paljon vaikeampaa kuin koskaan osasin kuvitella. 

Snapshot_20120823_56a

Tänään olen kuitenkin ollut ensimmäistä kertaa kotona ilman tunnetta siitä, että on pakko päästä mahdollisimman pian ihmisten ilmoille. Olen tehnyt ruokaa, hoitanut viikon aikana kasaantuneita kotihommia istunut monta tuntia kahvilassa ihan yksin. Yllättäen pysähtyminen ei ahdistakaan, vaan rauhoittaa. Vanhemmat ja viisaammat sanovat, että kotiutumisessa voi mennä hyvinkin jouluun asti, eikä ajatus tunnu enää kovin pahalta. Päivä kerrallaan.

6 kommenttia:

  1. Eipä olla täälläkään oltu kotona muutaku nyt viikonloppuna :DD Ja viikolla tuskin edes nukkumassa.. Tsemppiä sinne, kaikki ollaan samassa laivassa tosin eri puolilla maata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tää opiskelijaelämä! :D Ja joo, lohduttaa tietää etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva :)

      Poista
  2. Ja kyllä se siittä helpottaa musta on jo mukava mennä yksin kotiin ja tehä mitä huvittaa. Kun vain ois sitä aikaa viettää kotona... :D
    Joo tosiaa kuukausi kohta takana omassa kämpässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on jo aina välillä sellanen fiilis, että kiva päästää tänne tekemän omia juttuja, joten varmaan muutaman viikon sisään olo paranee entisestään :) Onnea vielä uuteen kotiin!

      Poista
  3. Helpottavaa että joku muukin on kokenut noin! Vaikka itse pysyin samassa kaupungissa ja muutin poikaystäväni kanssa yhdessä, silti oli välillä kova ikävä kotiin. Nyt puolen vuoden jälkeen tämä on onneksi jo myös koti :) By the way, ihanat hiukset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Jännä, miten melkein kaikki joskus aiemmin uuteen kaupunkiin muuttaneet sanovat, että just puolen vuoden jälkeen on tullut se lopullinen kotiutumisfiilis :)

      Poista