keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

kamerakammo ja kuulumisia

Eilen oli tarkoitus saada rastittua venähtäneestä to-do listasta edes muutama kohta yli. Pääsykokeesta on kahdeksan päivää, ja olen jo ehtinyt kääntää unirytmin ympäri ja lykätä olemattomien pikkujuttujen tekemistä niin, että niiden hoitaminen vaatii jo vähän enemmän kuin muutaman minuutin silloin tällöin. Lomafiilis? Urhea yritys olla kerrankin ahkera päättyi muuten siihen, että mentiin kaverin kanssa leffaan katsomaan LOL. Tykkäsin ex tempore -valitusta leffasta siitäkin huolimatta, että juoni oli vähintäänkin ennalta-arvattava ja pääosaa esitti Miley Cyrus. Ei tosiaankaan mitään klassikkoleffamateriaalia, mutta ihan kelvollista viihdettä kesäiltapäivään. 

Ennen leffateatterin pimeyteen katoamista sain varattua yo-kuvauksen ensi torstaiksi. Vähän jännittää, mitä siitäkin tulee... Sama kuvaaja otti pari viikkoa sitten kaverin kuvat, ja lopputuloksena oli kuulemma mystisiä poseerauksia ja muuta yhtä jännää. Tykkään hurjasti kaikista vähän erilaisista yo-kuvista enkä välttämättä tahdo itsellenikään perinteistä pönötyskuvaa, mutta ongelmana on mun lievähkö kamerakammo. ("Lievähkö" on muuten aikamoista aliarviointia; tilannetta kuvaa paremmin se, että kameran nähdessäni poistun takavasemmalle suunnilleen yhtä nopeasti kuin salakapakan asiakaskunta ratsiassa kieltolain aikana.) Parin vuoden bloggaamisen jälkeen osaan tarvittaessa olla suht normaalin näköinen, jos kameran takana huitelee joku tuttu, mutta malli-, bändi- ja mainoskuviin erikoistunut kolmekymppinen hevarivalokuvaaja kuulostaa jotenkin huolestuttavalta. Toisaalta, yritän vakaasti uskoa, että ammattikuvaaja on pakostakin joskus törmännyt johonkin minuakin hankalampaan kuvattavaan, enkä ihan välttämättä joudu vääntäytymään mihinkään muinaisista seinämaalauksista tuttuihin asentoihin. Tuo ei muuten ollut kielikuva, vaan tositarina sen pari viikkoa sitten kuvatun kaverin kuvauksista. Varsin todennäköisesti stressaan kuitenkin ihan turhasta, eikö niin?

IMG_1901a

Asukuvat ovat viikonlopulta, vaikka samoissa varusteissa sujui eilinen kaupunkireissukin. Viikonlopun yllätysvieraiden kanssa käytiin lauantaina aleshoppaamassa, ja mukaan tarttui mulle tyypillisesti harmaa turvaneule, mutta myös pinkki, glitterkoristeltu, parfyymipullokuvioinen pusero. Uskokaa pois, yllätin jopa itseni ihastumalla johonkin edellämainitut tuntomerkit täyttävään. Olen viime aikoina yrittänyt ohjata vaatekaapin sisältöä ajattoman klassiseen suuntaan, mutta nyt tein pienen harha-askeleen matkalla kohti yksinkertaisista linjoista ja väreistä muodostuvaa vaatevarastoa. Baby steps ja silleen.

IMG_1897b

PS. Kanavoin ilmeisesti kaiken yksinkertaisuuden kaipuun blogin ulkoasuun, jota fiksailin alkuviikosta. Mitä tykkäätte entistä eleettömämmästä ilmeestä? Välilehtipalkista blogin otsikon alta löytyy muuten perinteisten seurausnappuloiden lisäksi nykyään myös allekirjoittaneen Twitter-tili sekä Instagram. Sinne vain seurailemaan, jos kiinnostaa! 

4 kommenttia:

  1. Onhan tää vähän pelkistetympi mutta oikeastaan samalla selvempi.

    Ps. Siitä yo-kuvasta sulla tuskin on huolia. Oot kuitenki enemmä leikkisämpi ihminen ku näytön tällä puolella kirjoitteleva. JA hevarivalokuvaaja on parempi ku keski-iän ylittäny ujo suomalainen mies :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan iteki vähitellen kallistua sille kannalle, että ehkä stressaan ihan turhasta :D

      Poista
  2. Se kyl osaa neuvoo se :D Itelle ei jää muuta tehtävää oikeestaa ku oman kehon liikuttelu :) Ja mitä ulkoasuun tulee, nii vähän tylsä mun silmään, but you know me :DD ;')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän mua huolestuttaakin, et millasiin asentoihin se odottaa mun vääntäytyvän :D

      Poista